Vuosi yrittäjänä

Kaksi kuukautta sitten sain postissa mustekynän. Tummansinisen mustekynän sellaisella kosketusnäyttöpäällä. Kynässä oli yritykseni nimi ja vuosimerkki, jossa komeili numero yksi. Siinä kynää tutkiessani rupesin miettimään, mitä kaikkea ensimmäiseen vuoteen onkaan mahtunut. Tosin, pitää kyllä myöntää, että ei kaikki ole mahtunut vuoteen. Ennen varsinaista h-hetkeä meni noin puoli vuotta suunnitellessa ja laskelmoidessa. Uusiksihan ne kaikki suunnitelmat ja laskelmat sitten menikin.

”Tekisin ihan vain pari kuvauskeikkaa, ei mitään sen isompaa”, taisin sanoa äidilleni silloin suunnitteluvaiheessa. Pari tarkoitti ensimmäisenä vuotena tarkalleen ottaen 21 – yhtä monta, kuin minulla oli takanani elinvuosia perustaessani yrityksen. Eikä se ihan siihenkään jäänyt. Suunnilleen puoli vuotta yrityksen perustamisen jälkeen tuli kuvioihin verkkokauppa, jonka valikoima on laajentunut jatkuvasti uusilla kuvatuotteilla ja kuvilla. Kuvatuotteiden kanssa on tullut kierrettyä myös muutamat toinen toistaan onnistuneemmat myyjäiset, viimeisimpänä viime kuussa olleet Joensuun Suurmarkkinat. Ensimmäisen vuoden myyntini oli noin 14 kertainen suunniteltuun verrattuna. Toteutin tavoitteita, jotka olin asettanut kolmannelle vuodelle ja haaveita, jotka eivät olleet edes tavoitteita.

Millaista yrittäjyys on sitten minun kohdallani ollut? Korvaamatonta. Olenko epäonnistunut? Aivan varmasti. Olenko onnistunut? Sitäkin useammin. Olenko ollut innoissani, peloissani, huojentunut, kiitollinen, väsynyt, turhautunut ja onnellinen? Todellakin. Yrittäjyys on ollut upeita ihmisiä, ihmeellisiä hetkiä, valvottuja öitä, kiirettä ja stressiä. Se on ollut naurua ja itkua, revittyjä hiuksia. Mutta ennen kaikkea ensimmäinen vuosi sivutoimisena yrittäjänä on ollut opettavainen matka. Olen oppinut arvostamaan itseäni, aikaani ja työpanostani. Olen oppinut arvostamaan osaamistani ja myöskin panostamaan siihen. Olen oppinut, kuinka tärkeää on pysähtyä ja unohtaa hetkeksi kaikki, rentoutua, keskittyä niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Olen oppinut onnistumisista ja virheistä, itseltäni ja muilta. Välillä on tuntunut yksinäiseltä tehdä yksin päätöksiä ja suunnitelmia. Onneksi lähipiiri on ollut tässä apuna ja tukena.

En voi mitenkään verrata itseäni heihin, jotka hyppäävät palkkatyöstä suoraan yrittämään. Opiskelujen ja yrittämisen yhteensovittaminen on toki omalta osaltaan ollut haasteellista, mutta ei läheskään yhtä pelottavaa, kuin kokonaan tyhjän päälle hyppääminen. Yrittäminen ja opiskelu tuovat molemmat omat haasteensa elämään, eikä niiden yhdistelmä ole aina se helpoin mahdollinen. Kun puoli vuotta sitten on sovittu samalla viikolle, peräkkäisille päiville kolme kuvauskeikkaa ja sitä seuraavalla viikolla olisi pari tenttiä ja etätehtävän palautusta, on osa öistä melko pitkiä. Raskain oli ensimmäinen kesä – vuorotyö 40 tuntia viikossa, kuvauskeikkoja lähes joka viikko – kiireisimpinä viikkoina kolme – ja kesäopintoja muutama kurssi. Viime syksynä oli pakko tehdä ratkaiseva päätös ja vähentää tämän vuoden kuvauksia. Opinnäytetyö ja viimeiset kurssit vievät aikaa ja jouluna pitäisi valmistua. Lyhyemmät kuvaukset ovat kuvien editointitaakaltaankin huomattavasti pienempiä, joten päätin pitää alle kolmen tunnin kuvaukset matkassa mukana. Sitä pidemmät saivat jäädä pois. Tämä auttaisi myös keskittämään enemmän aikaa ja energiaa tuotekehitykseen, verkkokauppaan ja markkinointiin.

Jos aloittaisin nyt alusta, tekisin varmasti monta asiaa toisin. Se on aivan selvää. Mutta jättäisinkö jotain tekemättä? Kyllä, jättäisin. Kenties tämän kaiken? En missään nimessä.

Niin, ja ne kynät! En tilannut kyniä.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on whatsapp

MARIA
Valokuvaaja, yrittäjä, verkkokauppias sekä viittä vaille insinööri. Riemuitsen ohikiitävistä hetkistä ja niiden ikuistamisesta, luonnon kauneudesta ja hitaista aamuista. Blogissani käsittelen laajasti aiheita aina luonnosta sisustamiseen ja yrittäjyydestä vastuulliseen kuluttamiseen sekä valokuvaukseen. 

Viimeisimmät

Aiheet